Eli Perjantain alko se hiihtoloma, joka kiinnostaa ku kilo paskaa.. Jouduin tulee himaa vesille, ja tääl on ihan helvetin tylsää, varsinki ku äiti ja iskä töissä ja muut koulus. Mut näin tänää sentää rakasta Enniä <3 Oli hirvee ikävä sitä, varsinki ku oltii sen kaa vähä riidois:( Mut onneks kaikki korjautu. Ja samu saa mut joka päivä iloseks pelkällä äänellään:) <--- Samu= mun jätkä <3 Asuu perhekodis kans, mut siit ei sen enempää.. En oo nyt ehtiny kirjotella ku viime viikko oli koeviikko koulus ja piti lukee ja sit ruusu piti kiireisenä. Tänää soitettii et mun lomaa jatketaa sunnuntaihi, vaik piti olla vaa perjantaihi. En tiiä et onks tää jtnki hyväki juttu?:D Noo näkee ainaki enemmä sisaruksii ja sukulaisii. Mut joo mie meen syömää. See a ;)

Tänää työhaastattelu. Pitäskö tää olevinaa jännittää? Kaikki kysyy nimittäi sitä. Mulle työnhaku on ollu aina helppo asia, ei mitenkään pelottava. Eile junassa mun viereen istu tuntematon tyttö. Me tutustuttii ja puolessa välin se kaivo laukustaan kossupullon ja tarjos mulle. Mietin pitkään et pitäskö suostuu? Olin ollu jo yli 6kk juomatta tippaakaa alkoholia. Päätin siis kieltäytyä. Tuli entiset muistot mieleen viime kesästä. Miten oltii aina kavereihten kaa rannalla yömyöhään ja juotiin ja puhuttii paskaa ihmisistä. Ilta päätty siihen kun mä hyppäsin järveen ja yritin hukuttautua. Yks kaveripoika pelasti mut ku olin jo vajoomassa pinnan alle. Olin sillo  aluks vihanen et se ei antanu mun upota. Nyt kunnioitan sitä jätkää ja saan olla sille ikusesti kiitollinen et se pelasti mut viime hetkellä. Asiat menee paremmin. Mun poikaystävä on tällä hetkellä mulle tärkeintä mitä mulla on olemassa. Vaikka sillä on omatkin ongelmasa nii silti se on mun tukena ja pitää mut kurissa jos aioin tehä jotain tyhmää, ja mikä parasta se pitää musta huolta:) Ruusuun oli eilen illalla tullu joku 10 vuotias pikkupoika. Tuli pahaolo ajatella sen ikästä lukkojen takana.. Nii pieniki vielä:( Mut kaikesta selvii jos vaan haluu. Pitää elää täysillä, koskaan ei tiedä mikä päivä on viimenen! 

Tänää himaa vesille. Ainakin se 3 ½ kk jälellä sijotusta. Onneks tää aika menee jo jotenki nopeemmin mite se syksyllä meni.. Mun sijotus siis alko 19.10.2013 ja sen oli aika päättyä 21.12.2013, mutta porukat ei ollu valmiita ottamaan mua takas kotiin ja sossujen mielestäki oli parempi et mä jatkan Ruusussa oloo väliaikasesti huostaanotettuna ainakin vielä 6kk. Sijotukseen mun osalta päädyttiin sen osalta että mun kaveripiirissä oli alkoholi/huume ongelmia ja en tullu porukoitten kaa toimee millää tavalla. Nyt jälkeenpäin ku miettii nii on sillee et miten mä oon voinu olla sellane ihmine joskus ja tuottaa nii paljo pettymyksiä mun perheelle ja sukulaisille ja muille?? Ja miten haluis korjata asiat? Mulla on ihanat vanhemmat ja 4 sisarusta mut kaikkein eniten mun tukena on mun poikaystävä joka on kanssa perhekodissa, mut ei samassa paikassa kun mä. Mikä nyt vähän sit vaikeuttaakin asioita meijjän kohalta. Mut rakastetaa toisiimme mikä on tärkeint, ainakin mulle. Ja on tää sijotus ollu hyväkin juttu. Oon saanu uusia kavereita täällä ja rauhottunu ja kasvanu henkisesi. Vaikka sillonku tulin Ruusuun nii tuntu et mut ois hylätty ja et kaikki vihais mua ja haluis eroon musta. Ei e todellakaan sitä ollu. Kaikista vaikeinta oli hyvästellä kaverit. Kaverit joita eniten rakasti ja joiden kaa oli kokenu kaikkee mitä ei voi koskaa unohtaa. Ja vaikka se pahalta tuntukin nii katkasin välit jokaiseen. En tiiä oliko se virhe vai ei? Aika sen näyttää.. Mut en todellakaa tuu koskaan unohtaa niitä hetkiä mitä meillä oli täynnä nää viimeset vuodet ku tehtii kaikkee vitun tyhmää. Niihten kaa sai aina olla nauramassa, itkemässä,  riitelemässä ja huutamassa, mut silti me välitettiin toisistamme. Mut parempi näin ja suunta kohti uusia haasteita ja tulevaisuutta:) 3 viikon päästä alkas haku ja en tosiaan tiiä minne hakisin. En ainakaan pieksämäelle. Haluun oman kämpän ehkä joensuusta tai kuopiosta, en oo viel niikää varma. Vasta mäkin olin se mutsin pieni pullaposki tyttö joka puri kaikkia vastaan tulioita ja kiukutteli pienimmästäki asiasta. Taisin jo pentuna olla aika itepäine.. Mut tosiaan tänää lähen lomille kuha käyn eka Ruusus siivoo huoneen lomakuntoon ja hoitamassa lomasoppari ja lääkeasiat lomille mukaan:) Pääsee taas illaks käpertyy äitin viekkuu:) Ja joo oon aika äitintyttö ollu aina:) Ainii hyvää ystävän päivää kaikille! :) <3 Kirjottelen kun taas ehin vaa(: